Naima Mohamud, käsikirjoittaja ja ohjaaja, syntyi Somaliassa ja kasvoi Suomessa. Hän on opiskellut elokuvaa Englannissa ja Yhdysvalloissa. Naima on sekä maailmankansalainen että helsinkiläinen.
Nuori Naima ja James Cameron
Lukeminen, kirjoittaminen ja tarinoiden kerronta ovat olleet hänelle rakkaita koko elämän ajan. Naima kirjoitti ensimmäisen näytelmänsä 11-vuotiaana ja Titanic -elokuvaan hän ihastui jo 9-vuotiaana. Elokuvan juliste oli hänen huoneensa seinällä vuosia. Naima alkoi pohtimaan julisteessa olevan James Cameronin nimen merkitystä. Hän mietti kuka oli tämä henkilö, jonka nimi oli sijoitettu selkeästi näkyviin julisteeseen, vaikka hän ei näytellyt elokuvassa. Kun Naimalle selvisi, että Cameron oli elokuvan ohjaaja, kiinnostus ohjaamista kohtaan heräsi. Sitten hän teki koulussa kuvaamataidon tunnilla lyhytelokuvan. Kuvaamataidon elokuvaprojekti kasvatti Naiman innostusta elokuvan tekoon entisestään.
Naima luki paljon ja oppi tarinoiden rakenteesta. Sirpa Tabetin Tähkäyö -kirja oli vahva kokemus 14-vuotiaana, sillä hän ei osannut arvata tarinan käänteitä. Kirjan yllätyksellisyys herätti Naimalle halun tehdä elokuvasta kirja, ja tietenkin hän ohjaisi sen. Hän tarttui toimeen ja otti yhteyttä Otavaan ja sai sieltä kirjailijan puhelinnumeron – koska kertoi olevansa tuottaja. Soittaessaan kirjailijalle Naima kertoi olevansa elokuvaohjaaja. Samoihin aikoihin hän otti myös yhteyttä ohjaaja Olli Saarelaan ja kertoi haluavansa sovittaa Tabetin kirjan elokuvaksi. Saarela neuvoi Naimaa tekemään ensin lyhytelokuvan, sillä hän pääsisi alkuun. Seuraavana päivänä Naima meni kirjastoon ja aloitti lukemalla Jouko Aaltosen Käsikirjoittajan työkalupakki -kirjan. Hän opiskeli itsekseen käsikirjoituksen perusteet ja aloitti ensimmäisen käsikirjoituksensa työstämisen.
15-vuotias Naima lähetti ensimmäisen lyhytelokuvakäsikirjoituksensa Ylen tuottajalle Leena Kempille. Tämä johti siihen, että hän pääsi Jarmo Lampelan siipien suojaan kehittelemään lyhytelokuvaideoita. Lukion koulukiireet veivät kuitenkin hetkeksi fokuksen pois elokuvasta. Lukion jälkeen Naima lähti opiskelemaan elokuvatuotantoa Lontooseen. Hän erikoistui opinnoissaan käsikirjoittamiseen sekä ohjaamiseen. Ja siitä lähtien hän on tehnyt elokuvaa ammatikseen. Tähän mennessä Naima on tehnyt kolme lyhytelokuvaa ja välissä piipahtanut neljä vuotta töissä Lontoossa BBC:llä. Juuri ennen koronaa hän palasi elokuvien teon pariin.
Fatima -lyhytelokuva
Elokuva sai alkunsa Naiman siskon avioerosta. Hän katsoi siskon lapsen kanssa Pingviinien marssi -elokuvan. Elokuva nosti esiin lapsen surun erosta. Naima päätti tehdä lyhytelokuvan, joka käsittelee avioeroa hieman eri tavalla – positiivisemmin. Elokuvan tarinan kirjoitusprosessissa teeman keskiöön tuli kuitenkin ystävyys. Fatima on tarina siitä, että mikään asia ei ole niin paha, jos sen jakaa ystävän kanssa. Meidän ei tarvitse olla yksin ikävien kokemustemme kanssa. Fatima on elokuva, joka juhlistaa ystävyyttä.
Jos Naima ei tekisi elokuvia. Hän olisi opettaja. Tämä vastaus oli hyvin selkeä. Naima on tehnyt luokanopettajan sijaisuuksia ja hän rakastaa lapsia sekä heidän kanssaan työskentelyä. Lasten innostuneisuus ja viattomuus hurmaa hänet. Naima uskoo vahvasti siihen, että jokaisessa lapsessa on potentiaalia. Hän nauttii tämän potentiaalin esille tuomisesta. Opettajalla on mahdollisuus tähän. Ammattina se on tapa jättää jälki maailmaan merkityksellisellä ja kauniilla tavalla. Jokainen meistä muistaa oman parhaan opettajansa. Opettajat elävät ihmisten muistoissa. Ja opettaja voi tehdä ratkaisevan muutoksen yksilön elämässä. Elokuvat ja TV-sarjat voivat muuttaa suhtautumistamme, ne voivat muuttaa asenteitamme – rajallisesti. Opettajan vaikutus on kuitenkin hänen mielestään kauniimpi.
Naima kertoo muistavansa loppuelämänsä lukion matematiikan opettajansa Stanley Gaetzin. Tämä opettaja muutti hänen suhteensa matematiikkaan – opettaja kokonaisvaltainen positiivinen pedagogiikka auttoi Naimaa parantamaan matematiikan numeroa huimasti poistamalla oppimista sekä oivallusta estävän matematiikan pelon. Toisen ihmisen lempeä tuki voi avata potentiaalimme ja auttaa meidät saavuttamaan jotain sellaista, mitä emme olisi ikinä uskoneet.
Nuoruudesta ja rohkeudesta
Nuori Naima viihtyi kirjojen sekä perheensä parissa. Hän keskittyi elokuvien ja tarinoiden maailmaan niin vahvasti, että muut asiat jäivät sivuun. Ja hän tiesi, että haluaa työskennellä elokuvien parissa.
Elämän valintoja pohtivaa nuorta Naima kehottaa olemaan välittämättä muiden mielipiteistä. Siihen kun pystyy, on helpompi löytää se, mikä itseä kiinnostaa. Kun tämän lisäksi oppii olemaan oman itsensä ystävä – on oman äänen kuuleminen helpompaa.
Kun kysyin mistä Naima on saanut eteenpäin vievän rohkeutensa, hänen selkeä vastaus oli: perheeltäni. Vanhempien rankat kokemukset ja heidän rohkeutensa omassa elämässä ovat auttaneet häntä uskomaan siihen, että asiat järjestyvät kyllä lopulta.
Jos Naima olisi saanut ohjata jo tehdyn elokuvan se olisi Titanic. Tietenkin.
Commentaires